Mitä on digitaalinen suvereniteetti?

Digitaalinen suvereniteetti tarkoittaa organisaation tai yhteiskunnan kykyä hallita omia tietojaan, järjestelmiään ja digitaalisia valintojaan: tietää, missä tiedot sijaitsevat, minkä lakien alaisia ne ovat, ja pystyä vaihtamaan suuntaa ilman, että toiminta pysähtyy. Vastakohta on riippuvuus, joka huomataan vasta kun jokin muuttuu, hinnankorotus, lakiristiriita tai kauppapoliittinen kriisi toisella mantereella.

Kysymys on siirtynyt IT-osaston käytäviltä johtokuntien pöytiin yksinkertaisesta syystä: Yhdysvaltain laki voi velvoittaa amerikkalaisia toimittajia luovuttamaan tietoja, vaikka palvelimet sijaitsevat Euroopassa, samalla kun EU:n säännöt vaativat samoja tietoja suojattavan. Digitaalinen suvereniteetti ei ole amerikkavastaista, aivan kuten palovakuutuskaan ei ole epäluottamusta taloa kohtaan: se on kestävyyttä, kykyä toimia, vaikka maailma ympärillä muuttuu.

Käytännössä suvereniteettia rakennetaan tylsillä, konkreettisilla valinnoilla: toimittajilla eurooppalaisen lainsäädännön alaisuudessa, tunnetuilla alihankkijoilla koko ketjussa, tiedoilla, jotka voi viedä avoimissa formaateissa, ja poistumissuunnitelmalla, joka kirjoitetaan ennen kuin sitä tarvitaan. EuroWork on rakennettu näin alusta asti, EU:n sisäisellä toiminnalla ja tekoälykäsittelyllä, ja kaikki on avoimesti julkistettu sivulla Luottamus.