Kiitos, mutta ei kiitos, USA

Monen vuoden ajan organisaation digitaaliset työkalut valittiin kahden kysymyksen perusteella: mikä on paras, ja mitä se maksaa. Hyvät kysymykset. Mutta viime vuosina kolmas kysymys on tunkeutunut mukaan, eikä sitä enää esitä IT-osasto vaan johtokunta: kuka oikeastaan hallitsee tietojamme ja järjestelmiämme?

Kysymykseen on epämukava vastaus useimmille eurooppalaisille organisaatioille. Hallinta on suurelta osin niillä toimittajilla, jotka noudattavat toisen maan lakeja.

Parhaasta toiminnosta parhaaseen hallintaan

Muutoksen taustalla ei ole tekniikka vaan laki. Yhdysvaltain laki voi velvoittaa amerikkalaisia yrityksiä luovuttamaan käsittelemiään tietoja, vaikka palvelimet sijaitsisivat Euroopassa. Samalla EU:n tietosuoja-asetukset vaativat, että samat tiedot suojataan. Eurooppalainen organisaatio, jolla on arkaluonteista materiaalia amerikkalaisen jättipilvipalvelun käsissä, seisoo siis yhdellä jalalla kummassakin sääntelyssä, ja jalat vetävät eri suuntiin.

Kun tähän lisätään viime vuosien kauppapoliittiset käänteet, joissa digitaalisista palveluista on tullut neuvottelujen pelinappuloita, johtopäätös on selvä: toimivallan, ohjattavuuden ja strategisen riippuvuuden kysymykset kuuluvat nykyään samaan sarakkeeseen hinnan ja toiminnallisuuden kanssa, kun työkaluja valitaan.

Tämä ei ole amerikkavastaista, aivan kuten palovakuutuskaan ei ole epäluottamusta taloa kohtaan. Digitaalinen suvereniteetti on sama asia kuin kestävyys: kykyä toimia, vaikka ympäröivä maailma muuttuu. Säilyttäkää yhteistyöt, mutta varmistakaa, että tärkeimmät asiat seisovat omilla jaloillaan.

Tekoälykysymys on sama kysymys, vain suurempi

Tällä hetkellä monet organisaatiot toistavat pilvipalvelujen aikaiset virheet, mutta tekoälyn kanssa ja nopeammassa tahdissa. Työntekijät liimaavat asiakastietoja, henkilöstöasioita ja sopimusluonnoksia tekoälypalveluihin, jotka noudattavat toisten maiden lakeja, koska palvelut ovat hyviä ja ilmaisia ja koska kukaan ei ole tarjonnut vaihtoehtoa. Jokainen liimaus on pieni päätös toimivallasta, jota johto ei ole tehnyt.

Juuri tähän kysymykseen me rakennimme EuroWorkin vastaamaan. Kaikki käsittely tapahtuu EU:n sisällä: sekä tietokanta että sovellus pyörivät Frankfurtissa, samalla palvelinkeskusalueella, ja se on avoimesti ilmoitettu palvelussa, ei liitteessä, jota joutuu etsimään. Jokainen tekoälyvastaus on merkitty tekoälyvastaukseksi, kuten EU:n tekoälyasetus vaatii. Kustannukset näkyvät vastauksen vieressä työn ollessa käynnissä. Ja se, mitä luotte, on teidän: asiakirjat ja lokit voi ladata avoimissa formaateissa, sillä poistumissuunnitelman pitää olla olemassa ennen kuin sitä tarvitaan, ei kirjoittaa kiireessä jälkikäteen.

Mitä sinä johtajana voit tehdä heti

Kolme asiaa, joista yksikään ei vaadi konsulttiraporttia.

Kartoita, mihin arkaluonteisimmat tietonne todella päätyvät tänään, mukaan lukien ne tekoälytyökalut, jotka työntekijät ovat itse valinneet. Se on kartoituksen epämukavin ja hyödyllisin osa.

Esitä toimivallan kysymys jokaisen uuden teknologiahankinnan yhteydessä hinnan ja toiminnallisuuden rinnalla: minkä maan lakien alaisuuteen tämä päätyy, ja voimmeko irtautua siitä?

Ja tarjoa työntekijöille parempi vaihtoehto kiellon sijaan. Kielto hyviä työkaluja vastaan häviää aina arjelle. Yhtä hyvä työkalu, josta voi myös raportoida, voittaa.

Työntekijänne käyttävät jo tekoälyä. Kysymys on, minkä maan lakien alaisuudessa, eikä sen pitäisi olla arvaus.